Hautaustoimitus

Hautaustoimitus on vuosisatojen kuluessa muodostunut kokonaisuudeksi, jossa vuorottelevat rukoukset, veisut ja Raamatun tekstit, Kirkon opetus kuolemasta. Siitä on muodostunut sävyltään esirukouksellinen palvelus.

Hautauspalveluksissa lauletaan siihen erityisesti koottuja veisuja. Niiden haikeankaunis melodia ja kuoleman todellisuutta kuvaavat sanat lisäävät tilanteen koskettavuutta. Usein veisut auttavat ilmaisemaan surua konkreettisesti.

Ruumiin siunaus, hautaus ja sitä usein seuraava muistotilaisuus ovat kokonaisuutena kuin kauniit läksiäiset, jossa saatamme läheisemme matkaan.

Läheisen tulisi saada olla tuossa tilanteessa vain saattajana, tilanne pitäisi rauhoittaa hänen osaltaan niin, ettei hänen tarvitsisi keskittyä toimituksessa mistään käytännön asiasta huolehtimiseen.

Nykyisin länsimaalainen aikuinen joutuu suhteellisen harvoin ennen vanhuutta kohtaamaan kuoleman aiheuttaman menetyksen, ja näin myös ortodoksisen hautaustoimituksen kulku on monille vieras. Niinpä valitettavan usein toimitukseen mukaan tulleiden keskittyminen häiriintyy, kun joutuu jännittämään, toimiiko oikein, ettei käytöksellään mahdollisesti loukkaisi ketään.

Toisaalta on mahdollista, että paikalla on vain harvoja ortodokseja, jotka tuntevat olevansa vastuussa esimerkin näyttämisestä.

Hautaus kolmantena päivänä kuolemasta

Liturgisessa viikottaisessa kierrossa lauantai on erityisesti nimetty edesmenneiden muistolle, ja useimmiten hautaukset meillä toimitetaankin juuri lauantaisin. Perinteisesti ortodoksikristitty haudataan kolmantena päivänä kuolemasta, mutta Helsingin seurakunnassa näyttää viime sotien jälkeen perinne muuttuneen tältä osin. Eri syistä johtuen keskimääräinen kuoleman ja hautauksen välinen aika on pidentynyt. Ensimmäisenä joulu- ja pääsiäispäivänä sekä temppelin vuosipäivänä hautauksia ei toimiteta.

Panihidan toimittaminen

Helsingissä Pyhä profeetta Elian kirkossa on lauantaiaamuisin liturgia ja syksystä kevääseen perjantai-iltaisin panihida, muistopalvelus. Ne toimitetaan riippumatta siitä, onko kirkossa vainajia vai ei.

Kaikki ovat palveluksiin tervetulleita, mutta erityisesti siunattavien vainajien omaisten soisi tulevan. Näiden palvelusten jälkeen ruumiin siunaus on viimeinen palvelus, johon voimme fyysisesti ottaa osaa yhdessä edesmenneen kanssa.

Hautajaisten kulku

Jos on kyseessä hautaus lauantaina, vainaja on tuotu arkussa kirkkoon jo perjantaina. Arkku on asetettu kirkkosalin keskelle katafalkille siten, että hän ikään kuin katsoo kohti alttaria ja itää, mikä on jumalanpalveluksissa katseen suunta elävilläkin. Näin hän rukoilee hiljaista, sanatonta rukousta koko olemuksellaan.

Hautausmaan henkilökunta on asettanut vainajan rinnan päälle, käsien varaan ikonin ja hänen päähänsä otsanauhan, johon on kirjoitettu Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon armahda meitä.

Otsanauhassa on kuvattuna Kristuksen, Jumalanäidin ja Johannes Kastajan ikonit eli Deisis-ryhmä, joka ikonografisessa tulkinnassa tarkoittaa esirukouspyyntöä. Arkun jalkopään suojana on peite, pokrof, joka symboloi sitä, että vainaja on kirkon suojeluksessa.

Hautajaisten alussa

Kun saattajat tulevat kirkkoon, he voivat asettaa kukkalaitteensa lattialle katafalkin ympärille. Siitä ne otetaan mukaan, kun arkkua lähdetään viemään pois kirkosta.

Saattajat asettuvat palveluksen ajaksi seisomaan arkun kahden puolen. Tuohuksia voi sytyttää arkun sivuilla ja kulmissa kynttilänjalkoihin tai muualle kirkkoon.

Palveluksessa kaikilla on kädessään palava tuohus, jonka saa vahtimestarilta ennen palveluksen alkua. Toimittavan papin paikka on arkun pääpuolessa, ja hänelle on syytä jättää tilaa kulkea arkun molemmille puolille.

Alttarin ovi on auki, eikä alttarin ja arkun välistä kuljeta toimituksen aikana. Tämä on syytä muistaa silloinkin, kun halutaan ottaa tilaisuudesta muistoksi kuvia.

Pappi saattaa pitää opetuspuheen jo ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua. Itse palveluksen edetessä papin lausumat rukoukset ja kanttorin tai kuoron, mikäli laulajat on tilattu, veisut ja psalmit vievät toimitusta eteenpäin. Epistola- ja evankeliumitekstit luetaan.

Hyvästit vainajalle

Laulettaessa hyvästijättöveisuja paikallaolijat voivat käydä jättämässä henkilökohtaisesti jäähyväiset vainajalle. Ensin hyvästelee pappi sen jälkeen tulevat muut alkaen vainajan läheisimmästä, esimerkiksi puoliso, sitten lapset ikäjärjestyksessä, vanhemmat, sisarukset.

Hyvästelyn tapoja on monia: ristin merkki ja kumarrus maahan, ikonin ja otsanauhan suuteleminen, ristin merkki vainajan rinnan yllä, vainajan koskettaminen.

Mitään pakollisia tapoja ei ole, vaan jokainen toimii tavalla, joka tuntuu luontevalta. Myös suhde edesmenneeseen vaikuttaa hyvästelytapaan.

Kun kaikki ovat jättäneet jäähyväiset, vainajan lähin omainen peittää liinalla tämän kasvot. Sen jälkeen vainajan kasvoja ei enää katsota, hän ei ole enää tässä maailmassa. Ennen hyvästijättöä tuohukset on kerätty pois käsistä.

Hautajaisten päätteeksi

Seuraavassa litaniaosuudessa pappi lukee päästörukoukseksi kutsutun rukouksen ja tekee hiekalla ristin vainajan rintaan.

Kun on laulettu ikuinen muisto, kansi suljetaan ja kantajat asettuvat arkun ympärille kasvot alttariin päin.

Kantajat pitäisi sopia etukäteen hämmingin välttämiseksi, ja mikäli läheisten joukosta ei löydy kuutta tarpeeksi vahvaa henkilöä, on mahdollista varata kokeneet kantajat vaikka hautaustoimiston kautta.

Hautaan laskeminen

Pyhä Jumala -veisun alkaessa kantajat lähtevät liikkeelle hautausmaan edustajan johdolla, ensin kohti alttaria sitten vasemmalle kaartaen ulos.

Haudalle mentäessä kulkueen ensimmäisenä on vahtimestari, sitten kuoro, pappi, kantajat arkun kanssa ja viimeisenä muu saattoväki.

Näin on päättynyt vainajan viimeinen taival maan päällä.

OKKO BALAGURIN